Sorry

Moi!

Siis syvimmät pahoitteluni, että tämä blogi on lässähtänyt ihan käsiin, mutta eipä se näytä ketään haittaavan, kun ei lukijoita pahemmin ole. Toivon, että joku ilmottautuisi, että voisin jatkaa tämän pitämistä, eihän tässä muuten ole mitään järkeä. Blogin ulkoasu ei ole vielä ihan siinä kunnossa, kuin haluaisin, mutta yritän sen lähipäivinä saada kuntoon. Kommentoikaa ja liittykää lukijoiksi, niin tiedän, miksi minun pitäisi jaksaa pitää tätä yllä! Mutta nyt voisin vaikka kertoa jotain kirjallisuuteen liittyvää.

Joskus noihin aikoihin, kun kirjoitin viime tekstin (,jonka lupaus tai suunnitelma, mikä ikinä se nyt sitten onkaan, ei toteutunut) löysin yhden ihanimmista kirjasarjoista, joita olen koskaan lukenut. Twilightin. Luin ensimmäisen kirjan ja muistan aina, kuinka vuoden 2009 pääsiäisenä ajoimme kotiin Espoosta ja minä sanoin autoa ajavalle äidille: "Se loppui. Lisää!" Olin silloin yhdeksän, enkä tajunnut Houkutuksesta juuri mitään, mutta Stephenie Meyerin kirjoitustyyli oli niin ihana, etten voinut kuin jatkaa. Luin seuraavan kirjan hurmiossa, mutta se oli aika suuri pettymys. Uusikuu oli ollut tylsempi kuin Houkutus, enkä olisi halunnut jatkaa enää Epäilykseen. Se nimittäin minua on aina kirjoissa eniten pelottanut, että petyn niihin, että en tykkääkään niistä. Onneksi otin itseäni niskasta kiinni, sillä Epäilys oli ihana. Pelkäsin Uudenkuun jälkeen, että Jakeni katoaa kokonaan, mutta ilahduin suunnattomasti, kun sain huomata, että Jacobin hauskoja kommentteja näkyy vielä paljon lisää. Luin sarjan loppuun syksyyn mennessä. Silloin Twilight-intoni lopahti.

Seuraavan vuoden luin enimmäkseen nuortenkirjallisuutta, Penny ja seitsemän tassua oli yksi lempisarjoistani. Aloitin Twikkuja pariin otteeseen uudestaan, mutta siihen se tyssäsi, alkuun. En jaksanut lukea uudestaan Bellan "valitusta" siitä, että joutuu muuttamaan, että Edward ei puhu hänelle, että miksi elämä ei ole täydellistä... Jos olisin silloin tavannut Bellan oikeassa elämässä, olisin voinut lyödä häntä, kertoa, että on muillakin ongelmia. Tämä outo käytös saattoi johtua siitä, että kun olin lukenut Twilightit, kaksi ystävääni aloittivat ne. En ehkä jaksanut sitä, että niistä jankutetaan koko ajan, kun olin itse niiden alun ihanuuden jo kokenut. Anteeksi SiHe, jos luette tätä, mutta siltä minusta oikeasti tuntui. Ei se johtunut teistä. :)

Vuoden 2010 marraskuussa luin Harry Potter ja viisasten kivi-kirjan, rakkaan ystäväni kehotuksesta (pakottamana, olisi paremmin sanottu :D), mutta en kadu hetkeäkään, että luin sen, kiitos tuhannesti Si!!! ♥ Luin kirjan päivässä, aamupäivän makasin sängyssä ja söin pippuri pääkalloja. Kävin välissä syömässä, mutta sitten jatkoin. Oli pakko mennä siskon voimistelukisoihin, mutta aluksi luin kaikilla tauoilla, loppua kohti aina silloin, kun joukkue ei ollut tuttu. Olin varmasti mukavaa seuraa ihanalle Sa:lle. :D Meni kuukausi ja kaikki seitsemän osaa oli luettu, kuukauden toisella viikolla katsoin kaikki elokuvat, mitä oli ilmestynyt, eli kuusi ensimmäistä osaa. Aloitin ne samantien alusta. Kun Kuoleman varjelukset osa 1 tuli elokuviin, menin katsomaan sen isäni kanssa. Myös osa 2:n kävin katsomassa isukin kanssa.

Potter-fanitus alkoi. Olin varmaan ihan hirveä kaveri. "Koko ajan pöpöttämässä jostain hemmetin Harry Potterista!" oli varmaan ystävieni käsitys. Se ei todellakaan ollut mikään hemmetin Harry Potter siihen aikaan se oli paaaaljon paaaljon enemmän, se oli elämässäni alkanut uusi aikakausi. Ja sitten, kun en keksinyt mitään muuta fanitustapaa, kuin siitä jutteleminen, purin intoani ystävä-raukkoihini. Toivon, että olen hiukan parempi ystävä nyt kuin silloin. :)

Sitten ystävä-parkojeni avuksi tuli GoSupermodel. Loin kesällä 2011 hahmon, jonka nimeksi tuli -Ginevra lempihahmoni mukaan. Ennen oli pelannut siellä mallilla pimuli 1000. Ensimmäinen tapa, jonka kehitin laannuttamaan fanitustani, oli ropettaminen. Ensimmäisessä ropessani roolin Parvati Patililla. Muistan ikuisesti, kuinka innoissani olin, kun sain paikan. Seuraavaksi rupesin lukemaan ficcejä. Sen ohella ropetin kuitenkin vieläkin ahkerasti ja ystävystyin vastaroolijaani eräässä ropessa. Hänen silloinen mallinsa oli Lill'Star ja tulimme juttuun todella hyvin. Sitten hän loi uuden mallin, mutta juttelemme vieläkin joka kerta, kun olemme yhtä aikaa netissä. Kiitos, El-rakas! ♥ Sitten löysin lehdet. Ensin luin niitä, mutta sitten sain Si:ltä kutsun, että tehtäisiin yhdessä Potter-lehti. Siihen tuli monta toimittajaa ja sen tekeminen oli uskomattoman hauskaa!

Eikö GoSupermodel kuulostakkin kivalta paikalta? ;) Siellä voi purkaa fanitustaan kaikin tavoin, vaikka fanituksen kohteena ei olisikaan juuri Harry Potter. Myös Twilightille ja Nälkäpelille on omia ropeja ja lehtiä. Liittykää siis kaikki tytöt rohkeasti ja pidetään yhdessä hauskaa GoSussa! Menkäähän tänne!

Tämän pienen mainoksen jälkeen voidaan palata takaisin minuun ja kirjoihin. :) Kun olin lukenut Potterit toisen kerran, päätin, että "Nyt revit itsesi hetkeksi irti Pottereista! Twilightien aika!" Silloin fanitus-prosenttini olivat 85% Pottereille ja 15% Twilighteille. Ehkä suurin syy siihen, että aloitin taas Twikut, oli se, että nyt myös kaksi muuta ystävääni oli ruvennut lukemaan (tai Ju:n tapauksessa kuuntelemaan) niitä, Ju ja Jo. Enää Sa pitäisi saada "käännytettyä", mutta eihän ketään voi pakottaa ja me kaikki rakastamme sinua, Sa, sinuna itsenäsi, joten älä ota edellisestä kommentista turhia paineita, että sinunkin muka pitäisi lukea Twilightit, että emme muuten ole ystäviäsi. Koska kyllä me todellakin olemme, kukaan meistä ei haluaisi hylätä sinua jonkun kirjasarjan takia! Oho, taisin taas eksyä asiasta. :o No, palataanpa siihen takaisin. Huomasin, etten jaksanut lukea Twikkuja, joten pyysin Ju:lta lainaan äänikirjat. Kuuntelin niitä ihan into piukassa ja Twilight-intoni oli palannut. Nyt prosentit menevät 55% Pottereille ja 45% Twikuille. Roolin yhä ja teen lehtiä, mutta nyt myös Tilightista ja nyt olen aloittanut oman ficinkin. Kaikki se yksin ystävieni ansiosta! Kiitos kaikille! ♥

Rakkaudella,

Ginnyli♥